Rani Plast toteuttaa vastuullisuusstrategiaansa tarjoamalla hiilineutraaleja tuotteita vaativiin pakkausratkaisuihin. Yhtiön tavoitteena on saavuttaa hiilineutraali tuotanto vuoteen 2035 mennessä. Koska ympäristöystävällisempien valmistusprosessien kysyntä kasvaa, Rani Plast käyttää entistä enemmän biopohjaisia raaka-aineita.
Yhdistämällä fossiiliset raaka-aineet kierrätettyyn muoviraaka-aineeseen ja uusiutuvista raaka-aineista, kuten männystä (mäntyöljy), sokeriruo’osta tai biodiesel-pohjaisista tähderaaka-aineista, valmistettuihin biopohjaisiin tuotteisiin, Rani Plast voi räätälöidä asiakkailleen heidän tarpeitaan vastaavan kalvon ja samalla pienentää kalvon hiilijalanjälkeä.
− Näitä raaka-aineita yhdistelemällä voimme optimoida kalvon hiilijalanjäljen ja mekaaniset ominaisuudet, toteaa myyntijohtaja Dennis Granqvist. Raaka-aineet voidaan valita asiakkaan pakkaustarpeiden mukaan siten, että ne täyttävät tarvittavat suorituskykyvaatimukset.
Fossiiliset muoviraaka-aineet tuottavat kiloa kohden noin 1,8 kilogramma hiilidioksidia, kun taas sokeriruo’osta tai mäntyöljystä peräisin olevat raaka-aineet ovat yleensä hiilinegatiivisia. Hiilineutraalius voidaan saavuttaa yhdistämällä raaka-aineita hybridituotteeksi.
Uusi polyeteenin valmistuksessa käytettävä raaka-aine mäntyöljy on herättänyt kiinnostusta, koska sen suorituskyky vastaa fossiilisten raaka-aineiden suorituskykyä. − Mäntyöljyä syntyy paperimassan tuotannon ja selluloosan valmistuksen sivutuotteena, eikä se siis kilpaile elintarviketuotannon kanssa tai edellytä maankäytön muuttamista, kertoo tuotekehitysjohtaja Mats Albäck. Sokeriruokoa puolestaan kasvatetaan nimenomaan polyeteenin raaka-aineeksi.
Mäntyöljyn käytön kustannukset riippuvat öljyn osuudesta tuotteessa. − Osuus loppukäyttäjälle aiheutuvista kokonaiskustannuksista on suhteellisen pieni, Dennis Granqvist huomauttaa.
− Ennakoimme myös kemiallisen kierrätyksen kaupallista kannattavuutta, joka mahdollistaisi kierrätetyn muovin käyttämisen elintarviketeollisuudessa, toteaa Mats Albäck.
Vaativammat kalvot, kuten aumakalvot, joilta edellytetään suurempaa mekaanista kestävyyttä ja joiden tulee kestää vaihtelevia sääolosuhteita, valmistetaan yleensä puoliksi kierrätetystä materiaalista, kun taas esimerkiksi lääketieteellisissä ympäristöissä ja elintarviketeollisuudessa käytettävät erittäin laadukkaat kalvot on valmistettava täysin neitseellisistä raaka-aineista kierrätysmuovissa esiintyvien epäpuhtauksien vuoksi. Kemiallisen kierrätyksen käyttöönotto muuttaa kuitenkin tilannetta, Rani Plastissa uskotaan.
