Huolimatta Ruotsin elinkeinoelämän toistuvista vetoomuksista hallitus ja kuluttajaviranomainen kieltäytyvät ottamasta vastuuta EU:n vihreän siirtymän kuluttajavaikutusdirektiivin toimeenpanosta. Seurauksena voi olla, että täysin käyttökelpoisia tuotteita, elintarvikkeita ja pakkauksia joudutaan hävittämään satojen miljoonien eurojen arvosta. Nyt Elintarviketeollisuus antaa oman arvionsa tilanteesta 750 jäsenyritykselleen. Näin se kirjoittaa tiedotteessaan.
EU:n kuluttajavaikutusdirektiivillä on hyvä tarkoitus. Ruotsissa sen toimeenpano on kuitenkin käytännössä epäonnistunut. Huolimatta laajoista elinkeinoelämän toistuvista yhteydenotoista hallitus tai kuluttajaviranomainen ei ole kyennyt antamaan sellaisia linjauksia, jotka estäisivät täysin toimivien, satojen miljoonien eurojen arvoisten tuotteiden ja pakkausten hävittämistä. Siksi Elintarviketeollisuus katsoo nyt olevansa pakotettu antamaan oman arvionsa 750 jäsenyritykselleen siitä, miten direktiivin kohtuullinen ja oikeudellisesti kestävä käyttöönotto tulisi toteuttaa.
– Vähintä, mitä vastuullisilta viranomaisilta voidaan vaatia, on että ne tekevät kaikkensa tarpeettoman resurssien haaskauksen välttämiseksi. Nyt ne eivät tee edes sitä, ja seurauksena voivat kärsiä niin ympäristö, kuluttajat kuin kilpailukykykin. Kyse on varsinaisesta viranomaisten epäonnistumisesta. Siksi olemme nyt omasta aloitteestamme laatineet tulkinnan uusista säännöistä, joka on käytännössä toteuttamiskelpoinen, oikeasuhtainen ja EU:n tavoitteiden mukainen, sanoo Björn Hellman, Elintarviketeollisuuden toimitusjohtaja.
Mitä on tapahtunut – ja miksi Elintarviketeollisuus reagoi
EU:n kuluttajavaikutusdirektiiviä aletaan soveltaa 27. syyskuuta 2026, ja se tuo laajoja muutoksia sertifiointeihin, markkinointiin, pakkauksiin tehtäviin merkintöihin sekä sisäisiin prosesseihin. Vaikka elinkeinoelämä on kuukausien ajan hakenut vuoropuhelua ja konkreettista ohjeistusta tulkinnasta, valvonnasta ja käytännön soveltamisesta, vastuulliset tahot eivät ole antaneet tarvittavia vastauksia. Tuloksena on ennakoitavuuden sijaan epävarmuus. Samalla Ruotsin kansallinen toimeenpanolainsäädäntö on viivästynyt syksyyn 2026, mikä tekee selkeiden tulkintojen tarpeesta entistä kiireellisemmän.
– Olemme toistuvasti pyytäneet asiallista vuoropuhelua ja selkeitä tulkintoja. Vastauksena on ollut byrokratiaa ja hiljaisuutta, samalla kun aika kuluu kohti direktiivin voimaantuloa. Nyt kuulemme jopa viranomaisia, jotka syyttävät elinkeinoelämää ja väittävät, että meillä on ollut useita vuosia aikaa valmistautua. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Direktiivit eivät ole voimassa olevaa oikeutta ennen kuin kansallinen lainsäädäntö on hyväksytty.
– Oikeusvaltiossa, kuten Ruotsissa, on täysin kohtuutonta, että yritykset tekisivät näin merkittäviä päätöksiä ennen kuin voimassa oleva lainsäädäntö on olemassa. Me ja muut elinkeinoelämän toimijat olemme tehneet kaiken mahdollisen sujuvan toimeenpanon varmistamiseksi, mutta ilman viranomaisten osallistumista se ei onnistu, sanoo Björn Hellman.
Viranomainen, joka ei halua olla viranomainen
Kuluttajaviranomainen väittää, ettei se voi toimia asiassa, koska sitä ei ole virallisesti nimetty toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Tosiasiassa tällaista nimeämistä ei kuitenkaan tarvita.
– Direktiivi edellyttää muutoksia Ruotsin markkinointilakiin, jonka toimivaltainen viranomainen kuluttajaviranomainen on ollut vuodesta 1976. Mikään ei viittaa siihen, että viranomaiselta poistettaisiin vastuu markkinointilaista, joten se on käytännössä jo toimivaltainen viranomainen. Meille ja jäsenyrityksillemme kuluttajaviranomaisen toiminta on yhtä turhauttavaa kuin käsittämätöntä, sanoo Björn Hellman.
Elintarviketeollisuuden arvio ja ohjeistus
Ilman siirtymäratkaisuja ja ohjeistusta yritykset joutuvat tekemään miljoonaluokan päätöksiä epävarmojen oikeudellisten perusteiden varassa. Tämä johtaa täysin käyttökelpoisten tuotteiden ja käyttämättömien pakkausmateriaalien hävittämiseen, lisää hävikkiä ja päästöjä sekä uhkaa heikentää kuluttajahyötyä, jota direktiivillä pyritään vahvistamaan.
Resurssien haaskauksen välttämiseksi ja sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi Elintarviketeollisuus antaa nyt jäsenyrityksilleen selkeän ja käytännöllisen arvion. Tulkinta on oikeasuhtainen ja linjassa EU:n tavoitteiden kanssa vähentää pakkausjätettä. Se noudattaa vakiintunutta käytäntöä elintarvikelainsäädännössä, jossa merkintävaatimusten muutoksissa on aina annettu pidempiä siirtymäaikoja resurssihävikin välttämiseksi.
Ohjeistuksen mukaan yrityksillä tulisi olla suunnitelma viimeistään 1. tammikuuta 2027 siitä, milloin pakkauksiin tehtävät merkinnät ja muu materiaali päivitetään uusien sääntöjen mukaisiksi. Digitaalinen markkinointi noudattaa sääntöjä tästä ajankohdasta alkaen, kun taas fyysiset pakkaukset otetaan käyttöön suunnitelman mukaisesti hävikin välttämiseksi. Markkinointilain muutosten ja viranomaistulkintojen tulee olla valmiina viimeistään syyskuussa 2026, jotta suunnitelma perustuu oikeaan pohjaan.
– Teemme nyt sen, mitä hallituksen ja viranomaisten olisi pitänyt tehdä. Otamme vastuun ja annamme yrityksille järkevän tavan toimia oikein ilman, että pakkausmateriaalia tai tuotteita menee hukkaan. Digitaaliset muutokset tehdään heti, ja pakkaukset päivitetään vaiheittain suunnitelman mukaan. Näin suojellaan aidosti sekä ympäristöä että kuluttajia, sanoo Björn Hellman.
Elintarviketeollisuuden vaatimukset
Se, että Elintarviketeollisuus antaa oman arvionsa jäsenyrityksilleen, ei tarkoita, etteikö vastuullisten toimijoiden pitäisi toimia. Ruotsin toimeenpanolainsäädäntö on viivästynyt syksyyn 2026, mikä tekee viranomaisten nopeasta ja selkeästä ohjeistuksesta ratkaisevan tärkeää. Elintarviketeollisuus vaatii seuraavia toimenpiteitä:
- Päätös Ruotsin siirtymämallista ehdotuksemme mukaisesti, jotta pakkausmerkintöjen käyttöönotto voidaan tehdä ilman varastojen hävittämistä.
- Nopea päätös markkinointilain muutoksista ja selkeät tulkinnat viimeistään syyskuussa 2026 – erityisesti harmailla alueilla.
- Aktiivista Ruotsin toimintaa Brysselissä, esimerkiksi CPC-ryhmässä käytävissä keskusteluissa, EU-tasoisen yhtenäisen ja harmonisoidun ratkaisun saavuttamiseksi, joka vastaa vakiintunutta käytäntöä ja ehkäisee jätettä ja hävikkiä.
Elintarviketeollisuuden arvio EU:n kuluttajavaikutusdirektiivin käyttöönotosta
