EU:n maaliskuussa 2023 julkaisema Green Claims -direktiivialoite peräänkuuluttaa aiempaa tiukempia sääntöjä sille, millaisia ympäristöväitteitä tuotteista ja materiaaleista on lupa esittää, ja miten väittämistä on sallittua viestiä. Voimaantullessaan direktiivi vaatisi, että esimerkiksi biopohjaisuus pitäisi määrittää kansainvälisten standardien mukaisesti ja viestiä prosenttiyksikön tarkkuudella.
Tarkka tapa mitata biopohjaisuutta on Measurlabs Biobased Content -sertifikaatti, joka perustuu EN 16785-1 -standardiin. Siinä bio-osuus määritellään muista standardeista poiketen kaikkien alkuaineiden perusteella. Näin otetaan huomioon bioperäisen hiilen lisäksi myös muut biopohjaiset alkuaineet sekä mahdolliset epäorgaaniset täyteaineet.
Muita biopohjaisuusmittauksissa yleisesti käytettyjä standardeja ovat ASTM D6866- ja EN 16440, jotka kuitenkin ottavat huomioon ainoastaan materiaalissa olevan hiilen ja vertaavat sen osuutta joko kokonaishiileen, orgaanisen hiilen kokonaismäärään tai kokonaismassaan.
– EN 16785-1 -standardin mukaisella laskutoimituksella saadaan todenmukaisin, koko koostumuksen huomioiva bio-osuus. Tätä lukemaa käyttämällä tuetaan myös selkeää ja helposti ymmärrettävää viestintää, sillä harvalla kuluttajalla on valmiuksia arvioida, mitä kokonaishiileen tai orgaaniseen hiileen suhteutettu bio-osuus kertoo koko tuotteen biopohjaisuudesta, sanoo Measurlabsin sertifikaatista vastaava asiantuntija Ville Roininen.
Measurlabsissa alettiin kehittää sertifikaattia asiakkaiden pyynnöstä. –Biopohjaisia materiaaleja kehittäville yrityksille on tärkeää voida todentaa tuotteidensa biopohjaisuusaste ja viestiä siitä luotettavalla tavalla. Siksi läpinäkyvälle, kolmannen osapuolen myöntämälle sertifikaatille on tarvetta, Roininen sanoo.
