Kun koronapandemia alkoi toden teolla vaikuttaa kaikkeen toimintaan keväällä 2020, johti se nopeasti liikkumisen ja kokoontumisen rajoituksiin. Rajoitukset iskivät ensin tavallisiin ihmisiin, mutta vähitellen myös tavaroiden liikkuminen kävi hitaammaksi ja vaikeammaksi.
Kansainvälisten toimitusketjujen hidastuessa tai jopa katkeillessa kohdistui kysyntä saatavilla oleviin tavaroihin eli kotimaassa tai lähialueilla tuotettuihin. Ihmisten sulkeutuessa koteihinsa ruoan kysyntä muuttui, kun ihmiset hädissään hamstrasivat hyvin säilyviä peruselintarvikkeita. Ravintoloiden ollessa kiinni oli pakko laittaa ruokaa kotona. Kotona syöminen johti puolestaan ruoan kysynnän kasvuun; ihmisten on syötävä joka päivä, oli pandemia tai ei.
Kotimaiset elintarviketuottajat kasvattivat tuotantoaan niin nopeasti kuin se oli mahdollista. Koko alan kannattavuus parani kertaheitolla pitkän epätyydyttävän kauden jälkeen. Alkutuottajat eli maatalousyrittäjät olivat tyytyväisiä kysynnän kasvaessa ennätysmäisesti ulkomaisen tarjonnan puuttuessa.
Myös kotimaiset pakkausten valmistajat pääsivät nauttimaan tilanteesta. Kysynnän kasvaessa ja ulkomaisen kilpailun puuttuessa oli bisnes monien mielestä parempaa kuin pitkään aikaan.
Melko nopeasti alkoi taivaanrantaan kasautua uhkaavia pilviä. Vaikka globalisoituneen maailman raaka-ainemarkkinat hetkellisesti hidastuivat, toimivat ne edelleen markkinatalouden lakien mukaisesti. Kun raaka-aineiden toimitusajat alkoivat pidentyä, alkoi myös niiden hinta nousta. Tavaraa haluavien oli hyväksyttävä korkeammat hinnat tai otettava riski ilman jäämisestä. Suomessa tilanne oli pitkään kriittinen esimerkiksi muovien raaka-aineiden osalta, mutta tuotanto pystyttiin pitämään käynnissä pääsääntöisesti.
Pandemian akuutin vaiheen ja sulkutoimien päättymisen jälkeen voidaan todeta, että kahden vuoden vuoristoradan seurauksena on käynyt samalla tavalla kuin aina ennenkin: vahvat ovat vahvistuneet ja ennestään vaikeuksissa olevien vaikeudet ovat syventyneet entisestään.
Ruokaketjun osalta alkutuotanto ja ruoan valmistus on lyhyen ylikysynnän jälkeen palannut epätyydyttävään kannattavuuteen. Kauppa on tehnyt edelleen ennätystuloksia, mutta paine kasvaa ja ennustetaan, että kauppa joutuu luopumaan osasta katteestaan toimitusketjun muille osille kotimaisen tuotannon jatkuvuuden varmistamiseksi.
Pakkausvalmistajat ovat usein pieniä tai keskisuuria yrityksiä, joiden hinnoitteluvoima on rajallinen paljon isompien toimittajien ja asiakkaiden välissä. Tilanne monissa yrityksissä on varmasti haastava ja vaatii päättäväisiä toimia tulevaisuuden varmistamiseksi.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan mullisti maailman juuri kun korona oli hiipumassa. Todennäköisesti Venäjään kohdistetut pakotteet vaikuttavat vähemmän kuin korona, mutta vaikutus voi olla pitkäaikaisempi. Useat toimijat olivat jo vähentäneet riippuvuuttaan Venäjästä viime vuosina, samalla kun maa on siirtynyt diktatuuriin. Erityisesti maakaasun toimitusten katkeamisella voi olla sitä käyttäneille yrityksille kova isku.
Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että koronamyrsky on laantunut ja venäjämyrskyn laajuus on hiukan epäselvä – ainakin toistaiseksi on rauha maassa. Aika näyttää, onko uusi normaali tasainen rauhallisen kehityksen aika vai jatkuvien toinen toistaan seuraavien myrskyjen aika.
Suomessa voidaan kuitenkin luottaa kahteen asiaan: ensinnäkin suomalaiset arvostavat kotimaista lähituotantoa enemmän kuin koskaan ja toiseksi Suomen kesä on käsillä ja vaikka se on lyhyt, niin aurinkoa ja lämpöä on todennäköisesti luvassa enemmän seuraavien kahden kuukauden aikana kuin edeltävinä kuukausina oli.
Toivotan kaikille Pakkaus-lehden lukijoille hyvää ja rentouttavaa kesää!
Antro Säilä
Pääkirjoitus on julkaistu Pakkaus-lehden numerossa 4/2022
