Elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkilaskennoille kehitetään yhdenmukaistettua, tieteeseen perustuvaa ja käytäntöön sovellettavaa mallia. Harmonisoitu elinkaariarviointilaskenta mahdollistaa muun muassa eri tuotteiden ja tuoteryhmien nykyistä luotettavamman vertailun. Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämä hanke kokoaa yhteen laajasti elintarvikealan toimijoita koko ruokaketjusta.
Elinkaariarviointia ja hiilijalanjälkiä käytetään elintarvike- ja ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi julkisissa hankinnoissa. Yksi keskeisimpiä syitä elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkien määrittämiseen on tunnistaa toimitusketjuista päästöjen vähennyskohteita. Lisäksi elintarvikkeiden hiilijalanjälkiä käytetään yhä enemmän myös kuluttajaviestinnässä ja ympäristöväittämien pohjana, osana yritysten vastuullisuustyötä. Hanke edistää hallitusohjelmaan kirjattua elinkaarimenetelmien kehittämisen tarvetta elintarvikesektorilla laajassa yhteistyössä.
Laskentamenetelmille tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, jotta elintarvikkeiden hiili- ja muu ympäristöjalanjälkiviestintä, julkinen keskustelu ja päätöksenteko perustuisivat mahdollisimman yhdenmukaiseen, vertailukelpoiseen tietoon. ”Julkisessa keskustelussa verrataan usein eri menetelmin ja erilaisiin käyttötarkoituksiin tehtyjä elintarvikkeiden hiilijalanjälkiarvioita toisiinsa. Tehdyistä tutkimuksista tulee saada menetelmällisesti vertailukelpoisia ennen kuin tulosten vertailu on mahdollista ja mielekästä”, hankkeen vastuullinen johtaja, Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri sanoo.
Hiilijalanjäljen rinnalle tarvitaan myös muita ympäristövaikutusmittareita
Ruokajärjestelmän vastuullisuutta on konkreettisimmin mitattu ruokatuotteiden hiilijalanjäljillä eli CO2-ekvivalenteiksi yhteismitallistetuilla, tuotantoketjukohtaisilla kasvihuonekaasupäästöillä. Projektin tavoitteena on paitsi yhdenmukaistaa laskentaa myös ottaa rehevöittävät vaikutukset ja vesijalanjälki osaksi elintarvikkeiden ympäristövaikutusten arviointia, ja viestintää ja yhteiskunnallista päätöksentekoa.
”Pelkkä hiilijalanjälki ei anna riittävän kattavaa kuvaa ruuantuotannon ja -kulutuksen ympäristövaikutuksista, vaikka julkinen keskustelu usein kietoutuukin siihen. Hiilijalanjäljistä on kuitenkin eniten tutkittua tietoa, ja kasvihuonekaasupäästöt ovat kansainvälisesti helpoiten vertailtavissa, mikäli laskentamenetelmät olisivat yhtenäiset”, Katajajuuri sanoo.
Kolmivuotisessa hankkeessa tehdään tiivistä sidosryhmäyhteistyötä laajan yritys- ja toimialajärjestöjoukon kanssa, jotta laskentaohjeet palvelevat alaa ja jalkautuvat käyttöön niin ruokajärjestelmän toimijoille, hallinnolle, konsulteille kuin muille tutkimuslaitoksille. Tavoitteena on lisäksi päästä linjaamaan tutkimuksen ja alan toimijoiden kesken, mitkä kriteerit ja vähimmäisvaatimukset laskennalle tarvitaan elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkien viestinnän tueksi.
Mukana olevat yritykset edustavat kauppaa, elintarviketeollisuutta, ateriapalvelusektoria, alkutuotantoa ja alkutuotannon panosteollisuutta. Projektiin osallistuvat Kesko, SOK, Valio, HKScan, Atria, Fazer, Paulig, Yara Suomi, Hankkija Oy, Arla Suomi, Apetit, Heinon Tukku, Saarioinen, Olvi, Meira, Lantmännen Agro, Leijona Catering, Juustoportti, Satarehu, Oatly, Potwell, Gaia Consulting, Biocode, LCA Consulting ja Envitecpolis. Toimialajärjestöistä mukana ovat MTK, ETL, PTY ja Kauppapuutarhaliitto. Luken, maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja yritysten lisäksi hankkeeseen osallistuvat Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopisto, VTT ja LUT-yliopisto. Hanketta rahoittavat MMM (Makera), Luke, muut tutkimuslaitokset ja kaikki mukana olevat yritykset ja toimialajärjestöt.
