Kallistuminen johtuu erityisesti siitä, että jatkossa tuottajat joutuvat maksamaan myös pakkausjätteiden keräämisen asuinkiinteistöiltä nykyisen aluekeräyksen lisäksi. Kaikille kiinteistöille ei sentään tarvitse mennä, mutta kaikille yli viiden huoneiston kiinteistöille kuitenkin.
Lajiteltujen pakkausjätteiden kiinteistökeräyksestä tulevat vastaamaan Suomen kunnat. Tuottajat korvaavat kunnille vähintään 80 prosenttia syntyvistä kustannuksista. Mikäli tuottajat ja kunnat eivät alkuvaiheen ”pakkoavioliiton” jälkeen pääse sopuun kiinteistökeräyksen kustannuksista ja niiden korvaamisesta, voivat tuottajat ottaa pakkausjätteiden kiinteistökeräyksen hoitamisen vastattavakseen lyhyen siirtymäajan jälkeen. Käytännön työn eli keräysastioiden tyhjennykset ja roskien kuljettamisen tulevat tekemään yksityiset ympäristöalan yritykset, joiden tekemän työn määrä kasvaa merkittävästi. Julkisuudessa esitetyt huolet kuntien jätemonopolista ja yksityisten jäteautoyrittäjien ahdinkoon joutumisesta ovat siis virheellisiä ja suuresti liioiteltuja.
Vaikka kiinteistöiltä kerätyt pakkausjätetonnit ovat usein turhan kalliita, niitä luultavasti tarvitaan, jotta EU:n pakkausten kierrätysastevaatimukset saavutetaan. Kierrätysasteen laskentasäännöt muuttuvat samalla siten, että vain todella kierrätetty materiaali lasketaan kierrätetyksi. Nykyisten sääntöjen mukaan kaikki kerätty materiaali on laskettu kierrätetyksi − myös esimerkiksi purkkiin jäänyt jogurtin jämä.
Eräiden muovituotteiden haittojen ehkäisemisdirektiivi eli tuttavallisemmin SUP-direktiivi tulee sekin kasvattamaan pakkausten tuottajavastuun kustannuksia. SUP:in mukana nimittäin tuottajien velvollisuudet lisääntyvät niin valistuksen, raportoinnin kuin myös roskaantumisen ehkäisemisen osalta. Kertakäyttömuovisten SUP-roskien siivouskustannukset kuntien vastuulla olevilta ulkoalueilta tullaan siirtämään tuottajien maksettavaksi.
Kun otetaan huomioon kaikki nyt tiedetyt muutokset, pakkausten tuottajavastuun kustannukset nousevat eri arvioiden mukaan nykyisistä jopa moninkertaisiksi vuoteen 2030 mennessä.
Myös tuottajavastuun toteuttamismalli muuttuu. Vuonna 2023 pakkausten tuottajayhteisön on tarjottava palvelut kaikille materiaaleille. Tämän johdosta nykyiset viisi materiaalikohtaista tuottajayhteisöä ovat suunnitelleet sulautumista yhdeksi uudeksi tuottajayhteisöksi. On myös mahdollista, että Suomeen syntyy kilpailevia pakkausten tuottajayhteisöjä. Kiertotalouden kehittämisen ja asiakkaiden palvelemisen näkökulmasta terve ja reilu kilpailu voisi olla jopa tervetullutta. Aika näyttää miten käy.
Kasvavista tuottajavastuun kustannuksista huolimatta haluan toivottaa kaikille Pakkaus-lehden lukijoille hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2022!
