Vaikka pakkausalan ammattilaisille pakkauskoneet ovat arkipäivää, ovat ne tavallisen sukankuluttajan tai jopa lainsäätäjän näkökulmasta huonosti tunnettuja ja ymmärrettyjä pakkausarvoketjun jäseniä.
Niin meillä Suomessa kuin myös maailmalla kehitetään uusia pakkausmateriaaleja kovalla tohinalla. Muovit ja yhdistelmämateriaalit – ja jos EU Komissio saa päättää, kohta myös kaikki kertakäyttöiset pakkaukset – pitäisi korvata jollakin paremmin kiertotalouteen sopivilla ratkaisuilla. Myös media on kiitettävän innokkaasti tarjoamassa palstatilaa uusille pakkausmateriaali-innovaatioille. Aika ajoin julkisuudessa myös ihmetellään kuinka hitaasti uudet pakkausinnovaatiot saapuvat markkinoille.
Pakkausinnovaatioiden hitaaseen etenemiseen tutkijoilta kuluttajien käsiin voi olla pakkauskone – tai oikeammin pakkauslinja, ainakin teollisen mittakaavan tuotannossa. Pakkauslinja on usein tuotantolinjan suora jatke; integroitu kokonaisuus, joka toimii täsmälleen tuotantolinjan tahdissa. Pakkauslinjalle asetetaan suuria vaatimuksia ja ne ovat melkoisia insinööritaidon mestarinäytteitä ja siksi myös kalliita investointeja.
Uusien materiaalien kokeileminen ja jopa käyttöön ottaminen on helpompaa, jos niitä voidaan ajaa olemassa olevalla pakkauslinjalla. Tällaiset ns. drop-in-uutuudet ovat kuitenkin melko harvinaisia. Aika usein uusi materiaali ei sovi suoraan olemassa olevaan pakkauslinjaan ja silloin kohtalona on usein odottaa seuraavaa pakkauskoneinvestointia. Talousjohtaja ei helposti anna lupaa uuteen investointiin ennen kuin suunniteltu käyttöikä eli takaisinmaksuaika on täynnä – ja se voi olla jopa 10 tai 15 vuotta.
Valitessaan pakkauskoneen yritys tulee siis usein valinneeksi myös pakkausmateriaalin ja sitoo kätensä pitkäksi aikaa. Pakkauslinjainvestoinnit on siis syytä valmistella huolellisesti kaikki näkökohdat huomioiden – kuten kaikki vastuulliset toimijat tietysti tekevätkin.
Antro Säilä
Teksti on Pakkaus-lehden numero 7/2022 pääkirjoitus
