Yhteistä Euroopan Unioniamme syytetään usein – ja usein myös aiheellisesti. Kaikki EU:n tekemä ei kuitenkaan ole sutta ja sekundaa, kuten mm. Timo Soini taannoin julisti. EU pyrkii vilpittömästi tekemään hyvää mutta usein – kriitikoiden mielestä liian usein – haksahtaa tekemään asioita, joilla ei ole haluttua vaikutusta. Välillä syynä on politiikka tai ideologia mutta usein myös tiedon ja ymmärryksen puute. Kaikki viisaus ei asu EU-komissiossa.
EU on kuitenkin saanut aikaiseksi myös hyviä juttuja. Yksi liian vähälle huomiolle jäänyt saavutus on EU:n aikaansaama kodinkoneiden energiatehokkuusindikaattori. Kaikissa kodinkoneissa oleva tarra on saanut meidät kiinnittämään energiatehokkuuteen huomiota ja valitsemaan A++-luokan koneita muiden vaihtoehtojen sijaan. Kodinkoneiden energiatehokkuus on kehittynyt niin paljon, että koko luokittelu on pitänyt muuttaa. Vanha A-luokka onkin uusi B-luokka ja uusi A-luokka on jätetty tyhjäksi odottamaan entistäkin energiatehokkaampia kodinkoneita. Ilman energiatehokkuuden paranemista meillä voisi olla vielä tämänhetkistäkin suurempi sähköpula.
Yhä useampi kuluttaja haluaisi ostaa vähemmän ympäristöä rasittavia tuotteita, jotka on pakattu vähemmän ympäristöä rasittaviin pakkauksiin. Nykyisistä pakkausmerkinnöistä ei kuitenkaan ole apua tiedostavalle kuluttajalle. Ympäristömerkinnät ovat EU:ssa vapaaehtoisia ja niitä on niin paljon, että ne taitavat enemmän sotkea kuin auttaa tekemään ympäristön kannalta parhaita ratkaisuja.
Valoa näkyy kuitenkin jo tunnelissa; Luonnonvarakeskus on osana isompaa hankekokonaisuutta saanut rahoituksen pakkausten ympäristösuorituskyvyn indikaattorien kehittämiseen. Odotamme jännityksellä tuloksia seuraavien vuosien kuluessa. Tärkeää on myös se, että hankkeessa selvitetään pakkauksen ja pakatun tuotteen muodostaman kokonaisuuden ympäristövaikutuksia – ei pelkän pakkauksen.
Kun tuote on käytetty, jää jäljelle tyhjä pakkaus. Aina ei ole itsestään selvää tai helposti pääteltävissä, mihin astiaan käytetty pakkaus pitää palauttaa. EU:ssa on suunnilleen yhtä monta tapaa ohjeistaa pakkausten oikea kierrätystapaa kuin on jäsenmaitakin.
Tämäkin haaste on tiedostettu EU-komissiossa. Seuraavassa kiertotalouspaketissaan komissio esittääkin koko EU:n kattavan yhtenäisen merkintätavan luomista erilaisille jätteille ja kierrätysmateriaaleille. Kun samoilla symboleilla merkitään pakkaukset ja keräysastiat EU-maissa, on kuluttajan helppo palauttaa pakkaukset käytön jälkeen keräysastiaan.
Koska asiakkaat ovat halukkaita muuttamaan kulutustapojaan ympäristön kannalta paremmiksi, ovat yritykset jo muuttamassa tarjontaansa vastamaan kysyntää. Luotettavien indikaattoreiden puuttuessa on riskinä viherpesu eli valheellisten tai harhaanjohtavien väitteiden käyttö markkinointiviestinnässä ja lopputuloksena ympäristön tilan heikkeneminen hyvistä tavoitteista huolimatta.
Mielestäni EU:lla on urheilutermein todellinen ”momentum” eli otolliset olosuhteet vaikuttavan ympäristöpolitiikan tekemiseen. Hassujen mutta tehottomien SUP-direktiivin kaltaisten regulaatioaloitteiden sijaan nyt kannattaisi keskittyä aitojen, tieteeseen perustuvien ympäristöindikaattoreiden kehittämiseen. Jos onnistumme valjastamaan markkinavoimat tekemään ympäristöä parantavia asioita, voidaan saavuttaa moninkertainen teho verrattuna kieltoihin ja rangaistuksiin perustuvaan direktiivitehtailuun.
Antro Säilä
Teksti on Pakkaus-lehden numero 8/2022 pääkirjoitus
