Muovien ympäristö- ja terveysvaikutuksia koskevat tiedot ovat edelleen puutteellisia, kertoo Suomen ympäristökeskuksen SYKEn ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tuore tutkimus.
Muoveja päätyy ympäristöön useista eri lähteistä ja kaikista muovien elinkaaren vaiheista. Suomessa suurimpia maaympäristöstä peräisin olevia muoviroskan lähteitä ja kulkeutumisreittejä vesistöihin ovat rantojen virkistyskäyttö, rakentaminen, jätteiden laiton hylkääminen sekä valumavesien mukanaan tuoma kuormitus.
Muoveihin liittyvä ympäristötutkimus on tähän saakka painottunut voimakkaasti vesiympäristöön. Maaympäristöön kohdistuvien muovipäästöjen arvellaan kuitenkin olevan huomattavasti suurempia vesiympäristöön verrattuna. Myös mikromuovien terveysvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa.
– Muovien ja etenkin mikromuovien aiheuttamien ympäristöriskien kattavaa arviointia vaikeuttaa etenkin se, ettei niille ole pystytty vielä asettamaan niin sanottua ympäristössä hyväksyttävää pitoisuutta, tutkimuksen vetäjä, tutkija Päivi Fjäder Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.
Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa muovien kestävää kiertotaloutta sekä erilaisia hallintakeinoja ympäristö- ja terveysvaikutusten vähentämiseksi. Muoveihin ja niiden vaikutuksiin kohdistuvaa sääntelyä on viime vuosina lisätty, mutta keskeinen ongelma on, että suoria ohjauskeinoja ympäristössä olevista muovikappaleista rapautuvien pienten muovihiukkasten eli niin sanottujen sekundääristen mikromuovien syntymisen ehkäisemiseksi ei ole.
SYKE ja THL kokosivat tutkimuksessa yhteen hajallaan olevaa tietoa muovien haitallisista ympäristö- ja terveysvaikutuksista ja tunnistivat niihin liittyviä merkittävimpiä tietoaukkoja. Tiedot on julkaistu tuoreessa raportissa Muovien haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset ja SYKEn verkkosivuilla materiaalitkiertoon.fi/muovit.
