Suuri yleisö seurasi innokkaasti 12. elokuuta osittaista auringonpimennystä. Pakkausalan näkökulmasta kyse oli kuitenkin aivan toisesta asiasta: PPWR:n virallisesta voimaantulosta. Asetus ei pimennä teollisuutta, mutta heittää sen ylle varjon, joka on täynnä kysymyksiä ja uusia vaatimuksia kaikilla osa-alueilla.
Ei ole liioiteltua sanoa, että Euroopan pakkausteollisuudessa on alkanut uusi aikakausi, ja kysymyksiä on luonnollisesti paljon. Osaa niistä käsiteltiin samana päivänä DS Smithin järjestämässä pyöreän pöydän keskustelussa, johon osallistui noin 20 henkilöä, heidän joukossaan myös Packnews.
PPWR:stä (Packaging and Packaging Waste Regulation eli pakkaus- ja pakkausjäteasetus) on puhuttu jo pitkään, mutta nyt asia muuttuu todeksi. Monet eivät ehkä tiedä, että kaiken voidaan katsoa saaneen alkunsa Ruotsista, kun ruotsalainen ympäristötaloustieteen tutkija Thomas Lindhqvist esitteli vuonna 1990 EPR-periaatteen (Extended Producer Responsibility, tuottajavastuu) Ruotsin ympäristöministeriölle laatimassaan raportissa.
Lindhqvist määritteli EPR:n ympäristöstrategiaksi, jossa tuottajan vastuu laajennetaan kattamaan tuotteen koko elinkaari, erityisesti tuotteiden takaisinotto, kierrätys ja lopullinen käsittely niiden muuttuessa jätteeksi. Tämä johti muun muassa pakkausmaksuun, jossa paremmin ja materiaalitehokkaammin suunnitellusta pakkauksesta maksetaan pienempi maksu.
Tässä ovat EU:n nykyisen sääntelyn juuret. Periaatteet ovat muuttuneet laiksi, ja tämä tulee merkitsemään suuria muutoksia. DS Smithin North EMEAn Category & Sourcing Manager Tom Johnsson totesi, että pakkausten kehitys tulee tästä lähtien olemaan valtavaa.
– Aluksi kyse on pitkälti 5 artiklan kautta pakkauksissa käytettävistä PFAS-yhdisteistä. Näille niin sanotuille ikuisuuskemikaaleille asetetaan nyt selkeät raja-arvot. Niitä käytetään esimerkiksi elintarvikepakkauksissa barriäärien aikaansaamiseksi, hän sanoi.
– Lisäksi kyse on esimerkiksi painovärien ja liimojen raskasmetallivaatimuksista.
Kauppojen hyllyillä jo olevat tuotteet saavat jäädä myyntiin, joten muutos tapahtuu vaiheittain. PFAS-yhdisteiden poistaminen tulee olemaan teollisuudelle, tai oikeammin on jo, vaativa tehtävä. Niitä voi olla vaikea välttää kokonaan. Niitä voi kulkeutua tuotteisiin esimerkiksi veden mukana.
Säännöissä kuitenkin todetaan, ettei PFAS-yhdisteitä saa lisätä tuotteisiin tarkoituksellisesti ja että niin sanotusti automaattisesti tuotteeseen päätyvien PFAS-yhdisteiden määrän on alitettava raja-arvot. Ongelmana on, ettei käytössä toistaiseksi ole yhdenmukaistettua analyysimenetelmää, johon kaikki voisivat tukeutua. Toisin sanoen mittaustulokset saattavat poiketa toisistaan.
Samalla käsitteitä, kuten ”tuottaja”, ”loppukäyttäjä” ja ”valmistaja”, määritellään uudelleen. Tämä voi joissakin tapauksissa tarkoittaa, että tuottajavastuu siirtyy arvoketjussa. Näin voi käydä esimerkiksi yrityksille, jotka tuovat tavaroita maahan tai pakkaavat ja täyttävät tuotteita.
Keitä me olemme?
Nyt ollaan rakentamassa kokonaisuutta, joka on ainakin alkuvaiheessa hieman sekava. Yritysten on ymmärrettävä oma roolinsa arvoketjussa ja se, mitä tietoja niiden on hallittava. Milloin yritys on tuottaja, milloin toimittaja ja milloin jakelija?
Erityisesti nämä kysymykset huolestuttavat pieniä yrityksiä. Tulevaisuudessa tarvitaan paljon tiedonkeruuta. Yritysten on tiedettävä, mikä niiden rooli on ja mitä tietoja niiden pitää pystyä toimittamaan. Hyvän tietopohjan rakentaneilla on etulyöntiasema.
Svensk Handel -kauppajärjestön elinkeinopolitiikan asiantuntija Natali Qvarfort kertoi käyttäneensä lähes vuoden ajan noin 80 prosenttia työajastaan PPWR:ään liittyviin kysymyksiin. Hän on saanut valtavasti kysymyksiä tiedonkeruusta. Tilanne on tällä hetkellä eräänlainen tilkkutäkki, koska saatavilla on vain vähän tietoa.
– Jos haluat käydä kauppaa muiden EU-maiden kanssa, tällä hetkellä on 27 erilaista tulkintaa, hän totesi.
Tämä voi puolestaan aiheuttaa ongelmia monille pienille yrityksille, jotka käyvät kauppaa eri puolilla Eurooppaa. On selvitettävä, kenen kanssa kussakin maassa pitää olla yhteydessä, kenen kanssa sopimukset tehdään ja kenelle tiedot toimitetaan.
Tilanne voi nopeasti muuttua ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, ja Natali Qvarfort uskoo, että monet pienet yritykset saattavat joutua lopettamaan toimintansa.
Kuka valvoo?
Mielenkiintoinen kysymys on, kuka tätä kaikkea valvoo. Tuottajavastuusta saadun kokemuksen perusteella tiedetään, että järjestelmässä oli paljon niin sanottuja vapaamatkustajia. Valvonnasta vastannut Ruotsin luonnonsuojeluvirasto Naturvårdsverket myönsi, ettei sillä ollut resursseja kaikkien tavoittamiseen.
Tuottajavastuuseen liittyvä valvonta tulee todennäköisesti jatkossakin olemaan Naturvårdsverketin vastuulla, josta se siirtyy kuntien ympäristöviranomaisille. Jätehuollon osalta vastuussa ovat lääninhallitukset ja kunnat. Jokaisen maan on nimettävä valvontaviranomainen, ja tapaamisessa saatujen tietojen mukaan se tulee Ruotsissa todennäköisesti olemaan Naturvårdsverket, vaikka asiasta ei ole vielä virallisesti tiedotettu.
Naturvårdsverketin Åsa Stenmarck ei osallistunut tapaamiseen, mutta vastasi sähköpostitse kysymykseen tilanteesta:
– Olemme saaneet hieman lisää resursseja, mutta emme riittävästi, jos ajatellaan, että meidän pitäisi valvoa kaikkia. Tätä varten perustettu uusi yksikkömme työskentelee myös valvonnan automatisoimiseksi esimerkiksi vapaamatkustajien löytämiseksi. Sillä tavalla voimme ehkä päästä huomattavasti pidemmälle pelkästään tämän työn avulla ja laajentaa sitä esimerkiksi varmistamaan, että tarvittava dokumentaatio on olemassa ja toimitetaan meille. Yksittäisissä yrityksissä tehtäviä tarkastuskäyntejä emme kuitenkaan nykyisillä resursseilla pysty tekemään kovin paljon.
Vapaamatkustajista hän toteaa, että vastuuta on edelleen mahdollista yrittää vältellä.
– Aiemmin tuottajavastuuseen ilmoittautumatta jättäminen oli halvempaa, kun sen sijaan maksoi seuraamusmaksun. Nyt yritetään löytää tasapaino, joka varmistaa, ettei tuottajavastuujärjestöön ilmoittautumisen välttäminen tule halvemmaksi, Natali Qvarfort sanoo.
Esimerkiksi Kiinasta tavaroita toimittavilla yrityksillä on oltava Ruotsissa edustaja, joka huolehtii maksuista. Kysymys on tietenkin siitä, miten tämä käytännössä toimii.
Nousevatko kuluttajahinnat?
Kysyttäessä, tarkoittaako PPWR sitä, että hinnat nousevat kuluttajille, kaupan edustajien vastaus oli yksiselitteinen: ”kyllä, ehdottomasti”.
Samaan aikaan Håll Sverige Rent -järjestön varatoimitusjohtaja totesi TV4:llä aamulla uskovansa, että asia voidaan ratkaista ilman kuluttajille aiheutuvia lisäkustannuksia. On kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan kehitys lopulta menee.
Yksi keskustelussa esiin noussut näkemys oli, että EU:n sääntöjen laatijoilla on usein heikko käsitys siitä, mitä käytännössä on mahdollista tehdä ja mitä kuluttajat odottavat.
Jotkin säännöt voivat esimerkiksi tosiasiassa johtaa pakkausten määrän kasvuun. Sääntöjen mukaan pakkauksessa saa olla vain tietty määrä määriteltyä tyhjää tilaa. Jos useita tuotteita pitäisi lähettää samalle vastaanottajalle ja niiden mahduttaminen yhteen pakkaukseen edellyttäisi liian suurta tyhjää tilaa, yritys saattaa sen sijaan päätyä lähettämään tuotteet kolmessa pakkauksessa yhden sijaan. Tämä voi olla erityinen ongelma pienille markkinatoimijoille.
Tällaisia ongelmia on tarkoitus selventää niin sanotuilla delegoiduilla säädöksillä, mutta kysymys kuuluu, milloin ne valmistuvat. Lisäksi käytössä on siirtymäaikoja, mutta ne ovat vain muutaman vuoden pituisia, ja on kyseenalaista, riittääkö aika kaikkien muutosten toteuttamiseen.
Uusien pakkausratkaisujen kehittäminen vie aikaa, ja joskus tarvitaan myös koneinvestointeja. Jos kaikkien on investoitava samanaikaisesti, toimitusajat voivat venyä pitkiksi.
Erittäin haastavaa
DS Smithin North EMEAn Design & Innovation Manager Fredrik Johansson, joka työskentelee innovaatioiden ja suunnittelun parissa, pitää PPWR:ää erittäin haastavana.
Pakkaus nousee nyt paljon aiempaa tärkeämpään asemaan tuotekehityksessä. Suunnittelun näkökulmasta pakkaus on osa tuotetta.
– Miten vähennämme materiaalin määrää mahdollisimman paljon ja samalla varmistamme, että jakeluketjut toimivat niin, että pakkaus täyttää tärkeimmän tehtävänsä eli suojaa sisältöä?
– Lisäksi tarvitsemme tietoa ja järjestelmätukea, jotta tämä toimii.
– Sekä nykyiset että uudet asiakkaat kysyvät meiltä paljon siitä, täyttääkö jokin pakkausratkaisu PPWR:n vaatimukset.
Markkinoilla kysymyksiä herättää myös se, mitä pakkauksella tarkoitetaan. Onko esimerkiksi sukkaparin ympärillä oleva kartonkinen pidike tai korttipakan ympärillä oleva nauha pakkaus? Ilmeisesti kyseessä on tulkintakysymys, jonka yritykset joutuvat ratkaisemaan itse.
Yhdenmukaisuus
Kuten todettu, ala siirtyy uuteen maailmaan, jossa on valtava määrä uusia vaatimuksia – niin hyvässä kuin pahassakin.
Myönteistä olisi se, että jos sääntely todella pannaan täytäntöön samalla tavalla kaikissa maissa, saavutettaisiin yhdenmukaisuus. Kaikkien EU-maiden on pantava säännöt täytäntöön. Tähän asti EU-vaatimusten soveltamisessa on ollut vähintäänkin vaihtelua, ja eri maissa on tehty omia tulkintoja.
– Vaatimustenmukaisuus tarkoittaa enemmän kuin lakisääteisten vaatimusten täyttämistä. Kyse on siitä, että Ruotsissa ja muualla EU:ssa toimiville yrityksille tarjotaan turvallisuutta, läpinäkyvyyttä ja dokumentaatiota, joita ne tarvitsevat yhä monimutkaisemman sääntelyn hallintaan. Tämä hyödyttää viime kädessä myös kuluttajia. Kun PPWR asettaa korkeampia vaatimuksia jäljitettävyydelle ja tiedon jakamiselle, dokumentaatiosta tulee strateginen voimavara, joka vahvistaa luottamusta koko arvoketjussa, sanoo DS Smithin North EMEAn Head of Sustainability Alina Eva Arnelle ja jatkaa:
– PPWR ei ole yksittäinen määräpäivä. Se on pitkäaikainen muutos siinä, miten pakkauksia suunnitellaan, käytetään ja käsitellään kaikkialla Euroopassa.
Yhteenveto tulevista vuosista
Lähde: Sverige Rent -järjestö (Pidä Ruotsi siistinä)
2026
Laki tulee voimaan Ruotsissa. Ensimmäiset muutokset koskevat ennen kaikkea tuottajia, joiden on tarkistettava pakkaustensa sisältö, kuten elintarvikepakkauksissa sallittujen PFAS-yhdisteiden ja raskasmetallien määrä.
2027
Ravintoloiden ja kahviloiden, jotka tarjoavat mukaan otettavaa ruokaa tai juomaa, on sallittava kuluttajan tuoda oma astia, johon ruoka tai juoma voidaan pakata.
2028
- Tarjoilupaikkojen on tarjottava uudelleenkäytettäviä pakkauksia
Ravintoloiden ja kahviloiden, jotka tarjoavat mukaan otettavaa valmisruokaa tai juomaa pakkauksissa, on tarjottava kuluttajalle mahdollisuus saada tuotteet uudelleenkäytettävään pakkaukseen. Tämä koskee Ruotsissa jo kertakäyttömukeja ja -ruokarasioita, jotka eivät ole kokonaan paperia, kansallisen asetuksen perusteella. PPWR:n myötä sääntö koskee kuitenkin kaikkia materiaaleja ja myös joustavia pakkauksia.
- Yhtenäinen merkintä koko EU:ssa
Sekä pakkauksissa että pakkausjätteelle tarkoitetuissa jäteastioissa on oltava yhtenäinen merkintä, joka kertoo materiaalin koostumuksen ja helpottaa kuluttajaa lajittelemaan pakkauksen oikein. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikissa pakkauksissa on oltava tieto siitä, miten ne lajitellaan, merkintöjen on vastattava pakkauksessa ja jäteastiassa toisiaan ja järjestelmän on oltava sama kaikkialla EU:ssa.
2030
- Hedelmien ja vihannesten muovipussit kielletään
Erittäin ohuet hedelmien ja vihannesten muovipussit kielletään kokonaan vuonna 2030. EU:n mukaan niillä on suuri riski päätyä roskaantumisen kautta mereen.
- Monipakkausten niputtamiseen käytettävä muovi kielletään
Vuodesta 2030 lähtien esimerkiksi kolmipakkauksia tai kuuden tölkin juomapakkauksia ei enää saa niputtaa muovikalvolla. Useiden juomien ja säilykkeiden monipakkauksissa käytettävä kutiste- tai muu niputusmuovi kielletään.
- Paikan päällä syötäville tuotteille ei enää kertakäyttöisiä muovipakkauksia
Jos tilaat ruokaa tai juomaa ravintolassa, kahvilassa tai pikaruokapaikassa ja syöt sen paikan päällä, sitä ei enää saa tarjoilla kertakäyttöisessä muovipakkauksessa. Vuodesta 2030 lähtien paikan päällä nautittavan ruoan ja juoman tarjoileminen kertakäyttöisissä muovipakkauksissa kielletään. Tämä koskee myös pieniä ketsuppi-, kastike- ja maustepakkauksia.
- Omat astiat mukaan ja täyttämään kaupassa
Suuremmissa myymälöissä tulee olemaan enemmän täyttöpisteitä sekä elintarvikkeille että muille tuotteille. Myymälöiden on varattava tähän 10 prosenttia myyntipinta-alastaan. Näin kuluttajien on helpompi täyttää esimerkiksi pesuainetta, pastaa tai snackseja omiin astioihin sen sijaan, että he ostaisivat valmiiksi pakattuja tuotteita.
- Hedelmät ja vihannekset ilman muovia
Monia hedelmiä ja vihanneksia myydään nykyään muovipakkauksissa, verkoissa tai muovipusseissa suurempina pakkauksina. Vuodesta 2030 lähtien kertakäyttöinen muovi kielletään alle 1,5 kilogramman painoisissa hedelmä- ja vihannespakkauksissa, erityisesti silloin, kun pakkauksen tarkoituksena ei ole pidentää tuotteiden säilyvyyttä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaupoissa nähdään vähemmän muovipusseihin pakattuja omenoita ja muoviverkkoihin pakattuja sitrushedelmiä.
- Hotellien pienet shampoopullot poistuvat
Hotellien pienet kertakäyttöpullot, joissa on shampoota, ihovoidetta ja muita hygieniatuotteita, tulevat poistumaan käytöstä. Niiden tilalle tulee suurempia kiinteitä annostelijoita tai muita kestävämpiä ratkaisuja.
Tulevaisuus on siis sekä kiinnostava että haastava. Packnews seuraa luonnollisesti kehitystä ja raportoi sen ”hyvistä ja huonoista puolista”.
