EU-komissio julkisti marraskuun lopulla ehdotuksen pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen uudistamiseksi. Johtuen jo vuoden päästä odottavista EU-vaaleista, on komissiolla ja ympäristöväellä kova paine edistää ehdotusta.
Meillä kotimaassa eduskuntavaalit ovat jo tänä keväänä ja hallituksella on tavoitteena saada asetusehdotus käsiteltyä jo ennen vaaleja. On nimittäin erittäin todennäköistä, että nyt vetovastuussa olevat tahot joutuvat luopumaan vallastaan.
Komission ehdotus sisältää hämmentävän rajuja tavoitteita mm. uudelleen käytettäville pakkauksille ja kierrätysmateriaalin pitoisuudelle muovipakkauksissa. Komissio itse käyttää tavoitteistaan mieluummin sanaa ”kunnianhimoinen”, mikä joidenkin kriitikoiden mielestä tarkoittaa todellisuudessa vallanhimoa.
Uusia asioita halutaan edistää sääntelyllä ja siksi jäsenmaita sitovat tavoitteet vuoteen 2030 mennessä ovat ymmärrettäviä. Tuntuu kuitenkin uhkarohkealta asettaa nyt velvoittavia tavoitteita vuodelle 2040. Ennen kuin sääntelyllä korvataan jotain nyt olemassa olevaa ja kannattavaa liiketoimintaa, pitää olla varmuus siitä, että uusi on todellakin parempaa kuin vanha. Tunne ei riitä – pitää olla tutkittua tietoa!
EU:sta siis pukkaa uutta regulaatiota, vaikka edellisiäkään ei vielä ole saatu ihan kaikilta osin sovellettua käytäntöön. Edellisen – vuonna 2016 julkistetun kiertotalouspaketin myötä muutetun jätelain mukaan meillä Suomessa alkaa 1.7.2023 pakkausjätteiden kerääminen alle viiden huoneiston kiinteistöiltä. Kiinteistökeräyksen hoitavat kunnat mutta kustannukset tulevat tuottajille eli pakattuja tuotteita markkinoille tuoville yrityksille.
Käytännössä pakkausten tuottajavastuu hoidetaan tuottajayhteisöjen toimesta. Todennäköisesti vuoden 2023 alkupuolella Suomessa toimii ainakin kaksi pakkausten tuottajayhteisöä, jotka molemmat tarjoavat kaikki pakkausmateriaalit kattavaa palvelua. Kilpailu voi parhaimmillaan auttaa kehittämään toiminnan tehokkuutta myös pakkausten tuottajavastuun hoitamisessa.
Osana 2026 kiertotalouspakettia saatiin myös EU:n muovistrategia, jota toimeenpannaan kertakäyttömuovien haittojen ehkäisemisdirektiivillä, joka tuttavallisemmin tunnetaan SUP-direktiivinä.
SUP-direktiivin artikla 4:n vaatimus kovasta muovista valmistettujen, yhden hengen kerralla suoraan pakkauksesta syötävien annosten, pakkausten kulutuksen vähentäminen vuoteen 2026 mennessä, on Suomessa päätetty toteuttaa ministeriön ja elinkeinoelämän liittojen välisellä ns. green deal -sopimuksella. Sopimuksen mukaan liittojen jäsenet ovat lupautuneet tutkimaan ja selvittämään keinoja ko. pakkausten käytön vähentämiseksi – ja lopulta myös tekemään vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä.
Vuoden 2023 loppuun mennessä toivotaan riittävän monen yrityksen sitoutuvan edellä mainittuun tavoitteeseen. Ellei yrityksistä löydy halua tai kykyä vapaaehtoiseen vähentämiseen, on ympäristöministeriö ilmoittanut valmistelevansa pakottavaa lainsäädäntöä, jolla direktiivi pannaan täytäntöön. Suomen Pakkausyhdistys tulee tiedottamaan ja järjestämään koulutusta aiheesta yrityksille alkuvuoden 2023 aikana.
Huolimatta lisääntyvästä sääntelypaineesta haluan toivottaa Pakkaus-lehden lukijoille aurinkoisia keväthankia!
Pakkaus-lehden no. 1/23 pääkirjoitus
Antro Säilä, päätoimittaja, Suomen pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja
