Kun materiaalien ympäristövaikutuksista keskustellaan, muovin kierrätystä pidetään usein ratkaisuna. Voimme varmasti kaikki olla samaa mieltä siitä, että muovia kierrätetään liian vähän. Sen tehostamiseksi tarvitaan vahvoja toimia ja investointeja. Mutta kierrätys ei ole ainoa asia, joka ratkaisee tulevaisuuden. Nyt näyttää siltä, että kierrätyskapasiteetti vähenee Euroopassa. Yritykset kamppailevat lisätäkseen kierrätysmateriaalien kysyntää ja pitääkseen taloutensa kannattavana.
Tämän asian nosti esiin Edward Kosior, Nextek Ltd:n toimitusjohtaja ja perustaja, kirjoituksessaan Packaging Europe -julkaisussa. Hänen mukaansa muovinkierrätysala on ajautunut kaaokseen halvan neitseellisen muovin tuonnin sekä kierrätysmateriaalin kysynnän ja käytön laskun seurauksena. Hän toteaa myös, että eurooppalaisilta päättäjiltä puuttuvat täysin keinot, joilla sääntöjen rikkomisesta rangaistaan.
— Herää kysymys, mikä näiden säädösten tarkoitus on, jos niiden toteutumista ei valvota. Samaan aikaan kun Euroopan komissio keskittyy kehittämään noin 50 toissijaista säädöstä PPWR:n (Packaging and Packaging Waste Regulation) toimeenpanoa varten, käytetty muovi viedään muihin maihin käsiteltäväksi ja kierrätysmuovia tuodaan ulkomailta, hän kirjoittaa.
Vuoteen 2040 mennessä muovin kokonaistuotannon arvioidaan nousevan 800 miljoonaan tonniin vuodessa. Jos tämä kehitys jatkuu, käytettyä muovia ei pystytä kierrättämään – joudumme polttamaan, viemään sen kaatopaikalle tai ulkomaille.
Lisäksi infrastruktuurin kehittämisen laajaa mittakaavaa, jota PPWR-tavoitteiden saavuttaminen vaatii, ei saa aliarvioida. AMI käsitteli asiaa esityksessään Greenplast-messuilla (osa IPACK-IMA-tapahtumaa) Milanossa viime kuussa. Eurooppaan pitäisi rakentaa 4,2 miljoonaa tonnia lisää lajittelukapasiteettia, mikä vaatii yli 2,1 miljardin euron investoinnit. Mekaaninen kierrätys täytyy myös kaksinkertaistaa. 4,3 miljoonan tonnin lisäys vaatii noin 5 miljardin euron investointeja.
Ruotsissa ollaan syystä ylpeitä Svensk Plaståtervinnings Site Zero -laitoksesta, joka pystyy lajittelemaan 200 000 tonnia kotitalouksien muovipakkauksia vuodessa, mutta suhteessa yllä mainittuihin lukuihin se on vain pisara meressä.
Kemiallinenkaan kierrätys ei kehity odotetulla tavalla – se on saavuttanut vain 50 % alkuperäisistä tavoitteista. Edward Kosiorin mukaan on erittäin vaikeaa saavuttaa tavoitteeksi asetettua 3 miljoonan tonnin vuotuista kierrätysmäärää vuoteen 2030 mennessä.
Kosior toteaa myös, että kierrätysala seisoo vaarallisessa tienhaarassa, ja samalla olemme suuren paradigman edessä. Sen toteutuminen vaatii EU-komissiolta selvästi aktiivisempia toimia.
Kierrätysala on siis kriittisessä pisteessä. Viime vuosina on saavutettu merkittäviä edistysaskelia, kuten paremmat keräysjärjestelmät, tekoälyn tehostama huippuluokan lajittelu ja innovatiiviset teknologiat, jotka tekevät mahdolliseksi kierrättää käytetyt muovipakkaukset korkealaatuisiksi ja elintarvikekelpoisiksi hartseiksi.
— Juuri nyt EU-tasolla ei ole todellista kiirettä edistää niitä myönteisiä kehityssuuntia, joita on jo syntynyt. Tätä on varmasti sanottu aiemminkin, mutta se on syytä toistaa – meidän on tasoitettava pelikenttä kierrätysyrityksille.
— Tämä alkaa siitä, että muovijätteen vienti kielletään, jotta käytetty muovi kierrätetään paikallisesti. Tuotavan kierrätysmuovin on täytettävä samat korkeat tekniset ja ympäristövaatimukset, joita edellytetään paikallisilta kierrätysyrityksiltä Euroopassa. Tämä loisi yhtenäiset EU-tason kaatopaikkamaksut, jotka kannustaisivat kierrätykseen kaatopaikkasijoituksen sijaan.
Kierrätysmateriaalien käytöstä elintarvikkeiden kanssa on olemassa tiukat säännöt, mikä luonnollisesti rajoittaa materiaalien käyttömahdollisuuksia. Elintarviketeollisuus on suurin pakkausten käyttäjä ja muoviteollisuudelle erittäin tärkeä sektori. Todennäköisesti sääntöjä siitä, mitä materiaaleja saa käyttää elintarvikkeiden yhteydessä, on kevennettävä merkittävästi, mikäli aiomme saavuttaa kiertotalouden tavoitteet.
Täältä voit lukea koko Edward Kosiorin kirjoituksen Packaging Europe -julkaisussa.
