Kestävyydellä viitataan lähtökohtaisesti aina ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja usein myös kulttuuriseen kestävyyteen. Kun kaikki kestävyyden tarkastelukulmat otetaan huomioon, voidaan puhua myös kokonaiskestävästä tai kokonaisvaltaisesti kestävästä.
Elintarvikepakkauksen tehtävä on suojata tuotetta logistisessa ketjussa, kaupassa ja kotitalouksissa: tarkoitus on saada tuote syödyksi ja eliminoitua ruokahävikki, eli ruoan turha tuottaminen. Tämä on tärkein vaatimus pakkaukselle ympäristön, talouden, kuluttajan ja koko yhteiskunnan näkökulmista.
On sekä ekologisesti että taloudellisesti kestävää, että pakkaukset johtavat varta vasten tuotetun ruoan kuluttamiseen. Ruokahävikki kasvattaa merkittävästi ruoan ympäristövaikutuksia ja taloudellisia kustannuksia. Kestävyyden sosiaalinen näkökulma korostuu erityisesti, kun kehittyneistä maista siirrytään kehittyviin yhteiskuntiin. Ruokaturvan takaamiseksi ja nälänhädän poistamiseksi kehittyvät maat tarvitsisivat parempia ja halvempia pakkauksia mutta mieluummin vähemmän, sillä haasteena on myös kehittymätön jätehuolto.
Pakkaamisen ja esimerkiksi muovien käytön kohdalla kestävyyden arviointi keskittyy usein pakkausten ympäristövaikutuksiin. Pakkauksen ympäristösuorituskyvyn tärkein kriteeri on tuotehävikin, siis ruokahävikin, estäminen. Ruokahävikin on osoitettu olevan ympäristöllisesti jopa suurempi tekijä kuin pakkausten valmistuksen ja kierrätyksen. Pakkauksen täyttäessä tämän vähimmäistason, voidaan kiinnittää huomiota muihin ominaisuuksiin, kuten vaihtoehtoisten pakkausmateriaalien systeemisiin ympäristövaikutuksiin.
Elintarvikepakkaus voi koostua hyvin erilaisista materiaaleista. Näitä ovat mm. fossiiliset muovit, biopohjaiset muovit, kuitupakkaukset, metallit, lasi ja erilaiset yhdistelmämateriaalit. Ei ole olemassa yleispätevää tieteeseen perustuvaa ohjesääntöä sille, mikä on ympäristön kannalta sopivin pakkausmateriaali; arviointi on aina tapauskohtaista. Tärkeä osavaatimus kestävyydelle on materiaalien kierrätys- ja uudelleenkäyttömahdollisuudet, mikä otetaan myös elinkaarilaskennoissa huomioon osana kokonaisuutta.
Ruokapakkausten ympäristövaikutusten ja ympäristösuorituskyvyn vertailuun käytetään elinkaariarviointia. Elinkaariarvioinnilla selvitetään koko tuotantoketjun, käytön, uudelleenkäytön ja käytön jälkeiset, merkittäväksi havaitut potentiaaliset ympäristövaikutukset, kuten maankäyttö, resurssien kulutus, hiilijalanjälki, vesijalanjälki ja rehevöittävät tai jopa toksiset vaikutukset. Sekä yksi- että monikerroksisten pakkausten ympäristösuorituskykyä voidaan vertailla erikseen jokaisen valitun ympäristövaikutuksen perusteella tai asettaa pakkausratkaisut ekologisen kestävyyden kannalta järjestykseen laskemalla yhteen useampi vaikutus. Tämä edellyttää aina jossain määrin subjektiivisia valintoja eri asioiden tärkeydestä ja laskelman lopputuloksella ei ole välttämättä käyttäjän helposti ymmärtämää tulkintaa, kuten kiloja tai litroja. Parhaillaan suunnitellaan kuluttajalle pakkausvaihtoehtojen havainnollisempaa elinkaariarvioinnin viestintätapaa, jossa yhdistyvät sekä tekninen- että ympäristösuorituskyky.
Kestävän pakkauksen pitäisi täyttää tehtävänsä pienillä ympäristörasitteilla ja järkevillä kustannuksilla. Vaikka pakkaaja menisikin markkinoilla jokin kestävyyden näkökulma edellä, hänen on usein pystyttävä perustelemaan ratkaisunsa jokaisella kestävyyden osa-alueella ja usein eri kohderyhmille erikseen.
Teksti: Juha-Matti Katajajuuri, Tarmo Räty & Frans Silvenius, Luonnonvarakeskus
Package-Heroes-hanke
Artikkeli on julkaistu Pakkaus-lehden numerossa 2/2020
Lisää pakkausalan keskeisiä termejä löydät Pakkausyhdistyksen verkkosivuilta
