Kaupunkiroskien määrää, tyyppiä, alkuperää ja kulkeutumisreittejä ei ole Suomessa selvitetty systemaattisesti. Suomen ympäristökeskus käynnisti keväällä tutkimuksen roskien määrästä ja tyypistä Helsingin kahdella eri kaupunkipuistoalueella, Vanhankaupunginkosken Pornaistenniemen puistossa ja Pikku-Huopalahden Tilkanniityn puistossa. Roskaantumista selvitettiin roskien kappalemäärän ja painon mukaan.
Kahden tutkimuspuiston alueelta kerättiin ja tunnistettiin yhteensä 4 886 roskaa eli 0,8 roskaa neliömetriä kohden. Molemmissa puistoissa noin 90 prosenttia roskista oli muovia. Kappalemäärältään yleisimmät roskat olivat styrox-kappaleet, noin 32 prosenttia kaikista roskista, ja tupakantumpit, noin 18 prosenttia kaikista roskista.
Kaikkien roskien kuivapaino oli yhteensä noin 10 kiloa. Painavimpia roskatyyppejä olivat prosessoitu puutavara, lasi, metallit ja muovit.
– Roskien massa ja joissakin tilanteissa myös tilavuus ovat tarpeellisia tietoja erityisesti siivouksen ja jätehuollon suunnittelussa. Kappalemäärä taas on erityisen tärkeä tieto, kun arvioidaan roskien riskejä ympäristölle. Esimerkiksi kilo muoviroskaa voi aiheuttaa hyvin erilaisia vaikutuksia ympäristössä riippuen siitä, koostuuko se muutamasta vai sadoista tai jopa tuhansista kappaleista, tutkija Julia Talvitie Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.
Puistojen välillä ei havaittu suuria eroja roskien määrässä tai tyypeissä. Tilkanniityn puistosta löytyi joitakin sellaisia roskia, joita Pornaistenniemen puistosta ei löytynyt ollenkaan, kuten tupakansytyttimiä, kyniä, maskeja ja palloja.
Roskaamisesta koituu merkittäviä kustannuksia siivouksesta vastaaville tahoille kuten kunnille ja taloyhtiöille. Esimerkiksi Helsingin kaupunki käyttää kaupunkiympäristön siivoukseen vuosittain noin 11 miljoonaa euroa. Tähän arvioon sisältyy myös jätteiden laittomasta hylkäämisestä aiheutuneet siivouskustannukset.