Suomen Pakkausyhdistyksen hallituksen tuore puheenjohtaja Mika Lankila haluaa pakkaukset näkyviksi ja järkeä alan sääntelyyn. Hänen mielestään lainsäätäjät lyövät nyt isolla vasaralla pientä naulaa. Pyroll pakkaukset -konsernintoimitusjohtaja Mika Lankila on aloittanut Suomen Pakkausyhdistyksen puheenjohtajan kolmivuotiskauden tammikuussa 2023. Takana on kaksi pandemiavuotta ja kohta vuosi Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Kriisien vaikutukset ovat näkyneet myös pakkausalalla, erityisesti ongelmina toimituksissa ja raaka-aineiden saatavuudessa.
Pieni päästö, iso haloo Vuoden alusta voimaan tulleen Euroopan Unionin SUP-direktiivin myötä myös suomalaiset pakkausten käyttäjät joutuvat mukautumaan direktiivin vaatimuksiin. Kriittistä keskustelua EU:n pakkauksiin kohdistamista vaatimuksista on syntynyt muun muassa siksi, että direktiivin vaatimukset koetaan kohtuuttomina pakkausten todellisiin ympäristövaikutuksiin nähden.
Pakkausten kierrättämättä jättäminen näkyy konkreettisesti ylipursuavina roskiksina ja eväiden kääreinä puistoissa ja rannoilla. Erityisesti take away -pakkaukset nähdään syntipukkina, vaikka niiden kysyntä on voimakkaassa kasvussa. Lankila perääkin päätösten tueksi tutkittua tietoa, jottei lopulta päädytä ojasta allikkoon.
– Kun vertailevia tutkimuksia eri materiaalien kokonaisvaltaisista ympäristövaikutuksista ei ole, materiaalin vaihtaminen toiseen saattaa johtaa ympäristövaikutusten kasvuun, Lankila toteaa. Pakkaus on roskaamiselle helppo symboli, mutta kun koko tuotantoketjun ympäristövaikutukset otetaan huomioon, pakkausten osuus esimerkiksi CO2-päästöistä on hyvin pieni.
– Karkeasti arvioiden Suomen mittakaavassa pakkausten hiilidioksidipäästöt ovat noin yhden prosentin verran ja Suomen kokonaispäästöt taas ovat maailman mittakaavassa promillen luokkaa eli koko suomalaisen pakkausalan rooli on ”prosentti promillesta”, Lankila summaa.
– Lainsäätäjät eivät tunne pakkausalaa ja vaikutelma on se, että isolla vasaralla lyödään nyt pientä naulaa. Nyt poliitikot asettavat sääntelykiihkossaan tavoitteiden lisäksi myös tarkkoja teknisiä rajauksia, vaikka pakkausalan asiantuntemuksella voitaisiin kehittää toimivampia ratkaisuja, jotka olisivat myös alan kannalta järkeviä. Jotenkin tuntuu, että EU-komission virkamiehet ovat ylivertaisessa viisaudessaan unohtaneet, että kyllä markkinatalouskin osaa tulla ihan järkeviin lopputuloksiin kevyemmälläkin ohjeistuksella.
