Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että meidän yhteiskunnassamme saa parhaiten huomiota, kun esittää jotain oikein äärevää ja höystää viestin vaihtoehtoisilla faktoilla. Monia asioita vastustetaan ja kannatetaan niin suurella paatoksella – ja vähillä faktoilla – että siinä oopperan diivatkin kalpenevat kateudesta.
Tämän vuoden alussa julkaistu maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen kirjoittama kirja ”Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin” on virkistävä poikkeus nykymenoon. Taalas kertoo kirjassaan tutkittuun tietoon perustuen, miksi ilmaston muutoksen hillinnässä tärkeintä on fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen – eikä esimerkiksi Suomen metsien talouskäytön vähentäminen, lentomatkailun lopettaminen tai lasten hankkimatta jättäminen.
Pakkausalakin on saanut osansa ääriajattelusta. Muovista valmistettuja ja viimeiseksi ihan kaikkia kertakäyttöisiä pakkauksia on päätetty ryhtyä kategorisesti vähentämään. Erityisen huolestuttavaksi asian tekee se, että ääriajattelijat löytyvät EU-komissiosta eli ainoasta EU:n instituutiosta, jolla on poliittinen aloiteoikeus.
Pakkausten ja muovien regulaatioinnossa on unohtunut, että pakkauksia ei valmisteta mereen heitettäväksi jätteeksi vaan tuotteiden suojaksi. Ilman pakkauksia maailman ruokahävikki kasvaisi ja samaan aikaan myös kuluttajien terveys ja turvallisuus vaarantuisi. EU-komissio kyllä haluaa kehittää myös elintarvikekontaktimateriaalien turvallisuutta ja vähentää ruokahävikkiä. Iso kuva ei ole kenelläkään hallussa, kun siiloutuneissa pääosastoissa kehitellään vain omia juttuja. Lopputuloksena on sekamelska ristiriitaisia tavoitteita ja toimenpiteitä. Näyttääkin siltä, että iso osa käytetystä energiasta muuttuu lämmöksi liikkeen sijaan ja ylevät tavoitteet jäävät saavuttamatta.
Helmikuussa joukko europarlamentaarikkoja heräsi kyselemään EU-komissiolta, ovatko kaikki suunnitellut kertakäyttömuovien ehkäisemisdirektiivin toimenpiteet todellakin perusteltuja. Komissio on toistaiseksi ollut täysin haluton keskustelemaan kriitikoiden kanssa rakentavasti. Toivottavasti meppien aktiivisuus johtaisi keskusteluyhteyden avautumiseen.
Rakentavan dialogin tueksi tarvittaisiin myös pakkauksia puolustavia asiantuntijoiden näkemyksiä. Pakkausalalla olisi nyt tilausta omalle petteritaalakselle!
Antro Säilä
Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja professori Markku Ollikainen esitteli kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n uusinta raporttia 24. helmikuuta 2021. Ollikainen puhui pehmeällä äänellä ja vaati Suomelta 90 % päästövähennyksiä ja muun muassa metsien lisäsuojelua. Perusteluna Ollikainen käytti Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita. Vaikka Petteri Taalaksen esittämien maltillisten näkemysten perään ei kyseltykään uutisoinnissa, on selvää, että niillä on vaikutusta siinä vaiheessa, kun poliitikot tulevat päättämään Suomen toimenpiteistä ilmaston muutoksen hillinnässä.
Pääkirjoitus on julkaistu Pakkaus-lehdessä 2/2021.
