Koronapandemia räjäytti noutoruoan ja yksittäispakatun ruoan kysynnän Suomessa ja koko Euroopassa. Sellaisiakin elintarvikkeita, joita ei normaalisti pakata, alettiin hygienian takia pakata erikseen. Lopputulos näkyy pursuilevina roska-astioina.
– Pakattujen tuotteiden kysyntä kasvoi. Aika näyttää, jääkö muutos pysyväksi vai ei, sanoo yrittäjyyden professori Henri Hakala LUT-kauppakorkeakoulusta.
LUT-kauppakorkeakoulussa pyritään löytämään aiempaa parempia pakkausratkaisuja innovaatioiden kaupallistamisen ja liiketoimintamallien näkökulmasta. Hakala on tutkimusryhmineen mukana Package Heroes -hankkeessa, jossa tutkitaan ympäristöystävällisiä, kuluttajalle hyväksyttäviä ja kaupallisesti kannattavia elintarvikepakkauksia. LUT-yliopiston lisäksi Package Heroes -tutkimuskonsortiossa ovat mukana Luonnonvarakeskus, VTT ja Åbo Akademi.
Elintarvikepakkausten päivittäminen ei käy yhdessä yössä
Yksi suurimmista jätteen lähteistä aiheutuu päivittäin syötävän ruoan pakkaamisesta. Euroopan unionin alueella syntyy vuosittain noin 26 miljoonaa tonnia muovijätettä, josta noin 60 prosenttia muodostuu erilaisista pakkauksista.
– Ruokateollisuus ja sen ympärillä olevat toimijat ovat erittäin sitoutuneita ratkaisujen löytämiseen. Yhteiskunnallinen keskustelu on osaltaan vaikuttanut siihen, että ruoka-alan toimijat ovat yhä tietoisempia ympäristövaikutuksista, sanoo tutkija Sanne Bor LUT-kauppakorkeakoulusta.
Pakkauskehittäjien tie ei ole kuitenkaan helppo. Kuluttaja haluaa lähtökohtaisesti vain ostaa tuotteen, ei maksaa pakkauksesta.
– Jos valittu pakkausmateriaali nostaa tuotteen hintaa, kuluttajalle pitää pystyä selkeästi kommunikoimaan, miksi hän maksaa lisää kestävästä pakkauksesta, Bor toteaa.
Yritykset voivat olla hyvinkin valmiita vaihtamaan pakkausmateriaaleja ympäristöystävällisempiin, mutta tuotannolliset riippuvuudet, kuten investoinnit tuotanto- ja pakkauslinjoihin, hidastavat muutosta.
– Jotta voidaan onnistua pakkausinnovaatioiden kaupallistamisessa, tarvitaan yleensä suuria volyymeja. Se on muutoksen edellytys, ja siksi tarvitaan yhteistyötä laajasti. Erityisesti pienyritykset ovat ilman yhteistyötä yleensä olemassa olevien ratkaisujen varassa.
Suomalainen pakkausosaaminen vientituotteeksi?
Esimerkki yksinkertaisesta innovaatiosta on jo kaupoista tuttu tiilimäinen jauhelihapakkaus, jossa sama määrä lihaa on pakattu pienempään määrään muovia. Aivan toisenlainen reitti parempaan materiaalitehokkuuteen on pantillinen kestopakkaus, jonka liiketoiminnan potentiaalia tutkitaan hankkeessa yhdessä start-up-yritys Kamupakin kanssa.
– Tärkeää on, että innovaatiot keskittyvät tuoteryhmiin, joiden kautta saadaan tarpeeksi isot volyymit. On selvää, ettei meillä voi olla kovin montaa rinnakkaista panttijärjestelmää, Henri Hakala sanoo.
Suomessa tiedetään, miten pakkaaminen on mahdollista tehdä turvallisesti ja vastuullisesti. Hakalan mukaan siitä olisi varaa kehittää vientituote muualle maailmaan omaksuttavaksi. Lisäksi hän huomauttaa, että Suomessa voimavaroja pitäisi panostaa myös kierrätyslaitoksissa erotteluun ja uusien materiaalien hyödyntämiseen. Samalla tästä hyödyntämisestä saataisiin Suomeen uutta työtä ja liiketoimintaa.
– Itse en näe, että kuluttajille voitaisiin sysätä paljon enempää vastuuta kierrättämisestä ennen kuin kierrätysjakeet saadaan kannattavaan uusiokäyttöön, Hakala toteaa.
