Tekstiilit ja vaatteet ovat esimerkkejä tuotteista, joiden yhteydessä kuluttajat ovat valveutuneita vaatimaan toiminnan läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta. Sen sijaan erilaisten muovien valmistus ja käyttö on monessakin mielessä hankalasti hahmotettavaa. Erityisesti biomuoveihin liittyvä tiedonpuute ja sekava terminologia ovat omiaan hämmentämään kuluttajia.
Ekologiselta kuulostavan biomuovin osalta ympäristöystävällisyyttä on haastavaa arvioida, sillä biomuovitermistön käytölle ei toistaiseksi ole virallisia rajoitteita. LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä työskentelevä tekniikan tohtori Ossi Martikka arvelee sekavan terminologian ja tiedonpuutteen aiheuttavan hämmennystä biomuoveista puhuttaessa. Kiertotaloustrendin saattelemana myös biomuovitermistöä käytetään yhä enemmän.
– Ensin käytettiin mainostermejä, kuten ekologinen ja vihreä, vaikka ne eivät oikeastaan tarkoita mitään ja sama on käynyt biomuoville. Käytännössä suurin osa muoveista pystytään valmistamaan uusiutuvista raaka-aineista. Ongelma piilee siinä, että osa uusiutuvista raaka-aineista on tismalleen samanlaisia kuin fossiiliset ja silloin ne myös käyttäytyvät samalla tavalla. Biopohjaisuus ei automaattisesti tarkoita kompostoituvaa tuotetta, mutta kuluttajalle tämä ei välttämättä ole päivänselvä asia, LABin Tekstiilien ja muovien materiaalikierrot-tutkimustiimissä toimiva Martikka sanoo.
Sertifikaattien ja kriteerien puute tekee biomuovien markkinoinnista puutteellisen. Biomuovi ei ole automaattisesti ympäristölle parempaa tai päästöttömämpää ja elinkaaren hiilijalanjälki voi olla jopa suurempi verrattuna muihin materiaaleihin. Pahimmillaan kuluttajien tiedonpuute johtaa ympäristöhaittoihin, jos esimerkiksi vääränlainen biomuovi joutuu kotikompostiin tai luontoon.
– Todella harvassa ovat biopohjaiset muovit, jotka kompostoituisivat kotioloissa. Biohajoavakaan muovi, esimerkiksi PLA, ei kompostoidu luonnossa, eikä kotikompostissa. Se vaatii vajaan 60 asteen lämpötilan, jotta sen hydrolyysi käynnistyy. Suomessa harvalla on niin paljoa lämpöä kompostissaan, edes kesällä. Tämäkin voi hämmentää kuluttajaa, sillä kyseessä on biohajoava tuote, mutta todellisuudessa kompostoituminen vaatii teollisen käsittelyn.
Biomuovi yhdistetään kertakäyttökulttuuriin
Kertakäyttöisyys vaikuttaa sekä tekstiileissä että erinäisissä pakkauksissa, vaikka kertakäyttökulttuuria pitäisi vähentää tai mieluusti välttää. Biohajoava ja biopohjainen muovi toimii sellaisissa tuotteissa, joissa on riski, että ne päätyvät luontoon. Biomuoveilla on mahdollista korvata valtamuovit, mutta lähtökohtaisesti minkään tuotteen ei pitäisi joutua luontoon.
Biomuovi on vielä kallista ja ympäristöystävällisyys on riippuvainen tuotantotavoista. Bioperäisiä ja -hajoavia tuotteita näkee lähes joka kaupan ja ravintolan hyllyllä, mutta ympäristövaikutuksia on hyvä kyseenalaistaa. Tarvitaan vakiintunutta terminologiaa, joka perustuu faktatietoon ja pyyntö pitäisi tulla kuluttajien suunnasta. Martikan mukaan ekologisuuden pitäisi olla osa tämän päivän kansalaistaitoa, jota voisi opettaa jo koulussa.
– Meidän kuluttajien pitäisi vaatia tuotteita, joilla olisi todistetusti ympäristölle positiivisia vaikutuksia. Tällä hetkellä kuluttajille myydään vain mielipiteitä ja mielikuvia eri termein. Muutos lähtee sieltä, mistä raha tulee eli kuluttajista.
Kuluttajalle biomuovi näyttäytyy useimmiten yhtenä ja samana materiaalina, vaikka biomuoveja on erilaisia. Tuotetta voidaan kutsua biomuoviksi, vaikka siitä olisikin vain 10 prosenttia bioperäistä tai -pohjaista.
– Moni luulee toimivansa oikein ja käyttävänsä kestävän kehityksen mukaisia tuotteita, jos siinä lukee bio tai eko. Biomuoviterminologiaa pitäisi selkeyttää ja asettaa tarkempia sertifikaatteja, jotta kaikki puhuisivat samoista asioista ja ne tarkoittaisivat vastaavia asioita kuluttajille myös eri maissa, Martikka esittää.
